Yllätys illallisen päätteeksi

Kun nyt olen selvästikin päässyt vauhtiin, kerron viime lauantain ravintola-ateriasta. Prinsessat olivat viikonloppua viettämässä exän tykönä, joten ajattelimme poikaystävän kanssa olla aikuisia ja mennä elokuviin ja syömään, niinkuin normaalit aikuiset joskus saattavat lauantai-iltaisin tehdä. Katsoimme oikein ihanan elokuvan, tirautin lopuksi muutaman kyyneleenkin. Mutta sitten itse asiaan, syömiseen.

Jonotimme pöytiinohjausta erääseen juuri uudistettuun hienoon ravintolaan nälissämme, joten hovimestarin "valitettavasti ravintolamme on täysi" ei ilahduttanut. Yrittänyttä ei laiteta (minne?), joten jatkoimme seuraavaan, saman firman toiseen, rennompaan ravintolaan. "Valitettavasti ravintolamme on täysi, meillä on tänä iltana jälkipelit" ei paljon lohduttanut. Pirun jääkiekkoilijat! Olimme vähän että höh, mitäs nyt, snagarin kautta kotiin, vai miten, kunnes muistin, että Kalakukkokaupunkini ihanan kauppahallin kellariin on avattu ravintola. Sinne siis.

Ravintolan puitteet ovat viehättävät. Kalakukkokaupunkiani rakastavana paikan historian havina oli upeaa. Vanhat valokuvat seinillä, kellarin holvikaaret, oikeasti vanhat aterimet ja lautaset, reilusti murretta puhuva tarjoilijatar.

Ravintola lupaa paikallisia raaka-aineita ja aitoja makuja. Niitä olikin tarjolla runsaasti. Alkuruuaksi söin mm. savusärkimoussea, kylmäsavustettua haukea, kylmäsavulohitartaria ja mätiä. Poikaystävä valitsi hirvirilletten. Hyviä makuja ja yhdistelmiä. Pääruokana söin kasvispihvin suppilovahveroiden ja punajuuriohraton kera. Pihvi oli hyvinkin simppeli, viipale isosta nauriista, joka oli paistettu täydellisesti. Annoksen porkkana-voikastike oli ihan aivottoman hyvää (niinkuin prinsessa Prima Ballerina asian usein ilmaisee). Poikaystävä nautti annoksen Pielaveden possua, eikä valittanut koko aikana, mussutti tyytyväisenä vain. Sekin ilmeisesti maistui. Ruuan kanssa joimme jotakin luomupunkkua, se sopi myös kasvisruokaan mainiosti. Venytimme vatsaa vielä jälkiruualle; valintamme olivat mustikkakukko vaniljajäätelöllä ja sinihomejuustomousse pihlajanmarjahillon kera. Mousse hieman jo tökki. Hilloa annokseen olisi kaivannut enemmän. Lopputuloksena sairas ähky ja hyvä mieli.

Maksuvaiheessa poikaystäväni järkyttyi. "Mitä h****ttiä! Saako täältä S-bonusta?!" Normaalisti yritämme välttää kaikkea S-ryhmän toimintaa viimeiseen asti, sillä yritys joka yrittää aivopestä lapsiakin Apsi-apinan ja Onni-oravan avulla (ovelia ovat pirulaiset), ei voi olla hyvästä. Ehkä kuitenkin sanonta poikkeus vahvistaa säännön, voi pitää paikkansa.