Yllätys illallisen päätteeksi

Kun nyt olen selvästikin päässyt vauhtiin, kerron viime lauantain ravintola-ateriasta. Prinsessat olivat viikonloppua viettämässä exän tykönä, joten ajattelimme poikaystävän kanssa olla aikuisia ja mennä elokuviin ja syömään, niinkuin normaalit aikuiset joskus saattavat lauantai-iltaisin tehdä. Katsoimme oikein ihanan elokuvan, tirautin lopuksi muutaman kyyneleenkin. Mutta sitten itse asiaan, syömiseen.

Jonotimme pöytiinohjausta erääseen juuri uudistettuun hienoon ravintolaan nälissämme, joten hovimestarin "valitettavasti ravintolamme on täysi" ei ilahduttanut. Yrittänyttä ei laiteta (minne?), joten jatkoimme seuraavaan, saman firman toiseen, rennompaan ravintolaan. "Valitettavasti ravintolamme on täysi, meillä on tänä iltana jälkipelit" ei paljon lohduttanut. Pirun jääkiekkoilijat! Olimme vähän että höh, mitäs nyt, snagarin kautta kotiin, vai miten, kunnes muistin, että Kalakukkokaupunkini ihanan kauppahallin kellariin on avattu ravintola. Sinne siis.

Ravintolan puitteet ovat viehättävät. Kalakukkokaupunkiani rakastavana paikan historian havina oli upeaa. Vanhat valokuvat seinillä, kellarin holvikaaret, oikeasti vanhat aterimet ja lautaset, reilusti murretta puhuva tarjoilijatar.

Ravintola lupaa paikallisia raaka-aineita ja aitoja makuja. Niitä olikin tarjolla runsaasti. Alkuruuaksi söin mm. savusärkimoussea, kylmäsavustettua haukea, kylmäsavulohitartaria ja mätiä. Poikaystävä valitsi hirvirilletten. Hyviä makuja ja yhdistelmiä. Pääruokana söin kasvispihvin suppilovahveroiden ja punajuuriohraton kera. Pihvi oli hyvinkin simppeli, viipale isosta nauriista, joka oli paistettu täydellisesti. Annoksen porkkana-voikastike oli ihan aivottoman hyvää (niinkuin prinsessa Prima Ballerina asian usein ilmaisee). Poikaystävä nautti annoksen Pielaveden possua, eikä valittanut koko aikana, mussutti tyytyväisenä vain. Sekin ilmeisesti maistui. Ruuan kanssa joimme jotakin luomupunkkua, se sopi myös kasvisruokaan mainiosti. Venytimme vatsaa vielä jälkiruualle; valintamme olivat mustikkakukko vaniljajäätelöllä ja sinihomejuustomousse pihlajanmarjahillon kera. Mousse hieman jo tökki. Hilloa annokseen olisi kaivannut enemmän. Lopputuloksena sairas ähky ja hyvä mieli.

Maksuvaiheessa poikaystäväni järkyttyi. "Mitä h****ttiä! Saako täältä S-bonusta?!" Normaalisti yritämme välttää kaikkea S-ryhmän toimintaa viimeiseen asti, sillä yritys joka yrittää aivopestä lapsiakin Apsi-apinan ja Onni-oravan avulla (ovelia ovat pirulaiset), ei voi olla hyvästä. Ehkä kuitenkin sanonta poikkeus vahvistaa säännön, voi pitää paikkansa.

Ruokaa ja rakkautta

Tästä se lähtee, uusi blogini, jonka aloittaminen on ollut haaveissani vuoden päivät. Näköjään työt ja prinsessat tiristävät mehut kuningattaresta niin tehokkaasti, että haaveissa vain oot mun... monta kertaa vuoden aikana sormia on kihelmöinyt ja näen jo tekstini valmiina, mutta huomaankin sitten herääväni sohvalta koomasta. Mumisen jotain "meennypesemäänhampaat" ja seuraavaksi huomaan, että kello taas soi uuteen aamuun ja blogini ei ole vieläkään kirjoittanut itse itseään.

Vuoden aikana olisin halunnut kirjoittaa uusista ruoka-ainetuttavuuksista, niinkuin vaikka fenkolista ja uusista makuyhdistelmistä, niinkuin vaikka fenkolista ja omenasta, prinsessojen ruokapöytäkeskusteluista, mielettömistä retkieväistä (hajotkaa makkaroittenne kanssa), herkkuleivonnaisista, synttärikakuista, uusista ravintoloista, ajatuksista ja rakkaudesta ruokaan, elämääni, pieneen perheeseeni. Menneitä hetkiä en enää tavoita, mutta nenä kohti uutta.

Armahdan itseni kirjoittamisen suhteen. Suattaapa olla että kirjoitan tänne koko ajan, sellaistakin mikä ei ketään kiinnosta, mutta suattaapa olla, että kirjoittamisessa on taukoja. Kuningatar tömähtää kanveesiin säännöllisesti, siitä pitävät prinsessat huolen. Herkkuhiiri osaa uhmailla koko pienen, kohta neljävuotiaan, pituutensa mitalla. Herkkä Prima Ballerina puolestaan miettii ja osaa ottaa asiat itseensä, vaatii silitystä ja huomiota, vaikka välillä onkin niin suuri eskarilainen. Kasvaminen ja kasvattaminen ei aina ole helppoa. Mutta sitä rakkauden ja halien määrää ei voi mitata, mitä tässä valtakunnassa tarjoillaan. S´il vous plait.